MElissa a
TÄMÄ ON MELISSA A
Seison Itävallan Hintertuxin jäätiköllä mustan rinteen huipulla ja katson jäistä sumun peittämää rinnettä. Samaan aikaan kuulokkeistani kuuluu voimabiisini, Cheekin kappale Jippikayjei. Tiedän, että paluuta hissin ala-asemalle ei ole kuin yhtä kautta, nimittäin syöksymällä sumuun jäisen rinteen armoille. Päässäni kaikuu vain valmentajan sanat ”Melissa se on tulos tai ulos”, näillä sanoilla hän tarkoittaa sitä, että joko tulen maaliin voittajana tai lasken ulos radalta ja laskuni päätyy verkkoihin.
Nämä sanat ovat seuranneet minua 10-vuotta kestäneen alppihiihtourani ajan ja ne seuraavat minua edelleen.
Ennen vuotta 2017 laskemiseni oli ollut pokaalien haalimista, ennätysten tavoittelua ja vapautta. Tämä kaikki loppui kuitenkin yhtäkkiä kuin seinään keuhkoni ‘’hajottua’’. Vuosi 2017 oli minulle yksi henkiinjäämistaistelu ajankohta elämässäni, elämäni lähti niinkin pohjalta kuin kaikille itsestään selvän asian kuin hengittäminen, opettelu uudelleen. Vietin viikkoja sairaalassa letkut ja koneet seuranani ja päätin silloin ’’mä nousen tästä vielä’’.
Vuoden kestäneen kovan taistelun, kuntoutumisen jälkeen palasin kilparadoille, vuonna 2018 kilpailin jälleen, mutta siltikään mikään ei ollut ennallaan, suksieni vauhti ei enää vain riittänyt. Musiikista, tuli minulle suurin tuki ja ystävä kamppaillessani takaisin urheilijaksi, kuuntelin musiikkia joka voimaannutti minua ja joka auttoi minua etenemään ja jaksamaan läpi raskaan ajan.
Tiiviin musiikin kuuntelemisen myötä aloin itse kirjoittamaan tekstejä, jotka muuttuivat nuoteiksi päässäni. Tätä eläessäni musiikki siirtyi ohituskaistalle ja ottikin sielussani alppihiihdon paikan. Kilpaurheilu-urani päätin lopettaa syksyllä 2019. Kun olin tehnyt tämän päätöksen otin yhteyttä tuottajaan, keskusteltuani hänen kanssaan päädyimme siihen, että tulen käymään heidän luonaan studiolla. Siitä studio hetkestä intohimoni musiikkiin syttyi syttymistään ja ymmärsin haluavani antaa kaikkeni musiikille.
Museo
Misogynia on kitkettävä pois yhteiskunnasta, pois maailmasta. Liian pitkään ovat jotkut miehet esimerkiksi baarissa luulleet, että naiset ovat siellä heitä varten. Kappaleen viesti on, että jokaisella on itsemääräämisoikeus omaan kehoonsa. Museossa ei saa koskea taidetoksiin. Sama pätee minuun – saa kattoo mut ei koskettaa.
Ihan Pikku vinkki
Biisi kertoo ihmissuhteen loppumisesta, elämästä ja juhlimisesta. Lähes jokaiselle tulee jossain vaiheessa eteen ihmissuhteiden loppumisia, mutta myös alkamisia. Tilanne täytyy ottaa hallintaan ja siinä ystävät ovat iso tuki. Etenkin korona ajassa tarvitaan positiivista asennetta: asiat järjestyy ’’ Ihan pikku vinkki ota vaikka drinkki’’
Päästä Mut Menee
Kappale heijastelee tapahtumia unimaailmasta ja valvetilasta. Koen unet kiehtoviksi koska ne toimivat eräänlaisena sielun maisemana mutta myös paikkana johon paeta.
Unet ammentavat tapahtumia elävästä elämästä mutta myös unista voi tuoda aineksia valvemaailmaan.
Portti unimaailman ja valveilla olon välillä on siis auki kumpaankin suuntaan ja miellän sen itse ns. välitilana ja koen sen etenkin luovuutta rikastuttavana ilmiönä
Messed Up
Mun on tosi vaikee kirjottaa kappaleita mistään upeasta ja taijanomaisesta ihanasta elämästä, koska suurimmalla osalla meistä ei sellaista elämää ole.
Messed up kertoo hukassa olemisesta ja ajattelemattomuudesta.
Jokainen meistä tuntee olonsa olevan joskus vähän ’’messed up’’ ja hukassa olevalta ja se on ihan fine, varsinkin kun meidän maailman tilanne on tällä hetkellä on mitä on.
Pliis seuraa mua
Pliis seuraa mua, kertoo sosiaalisen median ”raadollisuudesta” ja julkisuuden Jumaloinnista. Kappale tehtiin koska halusin herättää ihmiset huomaamaan ympäröivää maailmaa… vähän kuin kapinoisin itse itseäni vastaan. Kappaleessa tuon ilmi, että jokainen asia kuvataan ja jaetaan sosiaalisessa mediassa, ihmisten ei edes tarvitse tavata toisiaan tosielämässä vaan riittää, että he kommunikoivat sosiaalisen median kautta.
Monet nuoret anelevat seuraajia ja vaikuttaa siltä, että he tekisivät melkein mitä vain saadakseen paljon some seuraajia. Tuntuu kuin millään muulla ei tuntuisi olevan merkitystä kuin sillä kuinka paljon seuraajia on.
Tässä kappaleessa on itseironiaa, sillä edustan itsekin tätä sukupolvea. Kappale on sinänsä tehty aivan kaikille ihmisille mutta uskoisin, että kuuntelijat ovat nuorekkaita, nuoria ihmisiä ja henkilöitä, jotka ovat ajan hermoilla ja elävät hetkessä. Kappaletta oli ilo tehdä Samin ja Simonin kanssa, meillä oli hauskaa ja fiilis oli rento.
Mielestäni kappaleesta välittyy studiolla läsnä ollut ilo ja hauskuus. Kappale on minulle tärkeä ja seison 100% sen takana ja olen ylpeä siitä. Minusta siinä on hauskat ja tässä päivässä olevat sanat, Carpe diem sanoma välittyy tässä kappaleessa. Toivon ihmisten saavan kappaleestani ilon tunteita, positiivista fiilistä ja hyviä bilehetkiä.